torstai 13. marraskuuta 2014

Kansallisesti merkittävä


Lakia yksityisarkistojen valtionavusta ollaan parhaillaan uudistamassa. En ole kovinkaan tarkasti seurannut lain valmistelua, mutta ainakin arkistojen hankintapolitiikkaan se tuntuu kovasti vaikuttavan. Ilmeisesti yksittäisten arkistojen roolia vastaanottamiensa arkistojen valinnassa pyritään kaventamaan, ja tilalle luodaan jotkin yhteiset kriteerit. Joka tapauksessa vastaanotettavien arkistojen tulisi olla ”kansallisesti merkittäviä”. Monille herää tietysti ensimmäisenä kysymys, että eikö paikallisesti tai alueellisesti arvokkaita aineistoja sitten talleteta enää ollenkaan?

Minua taas ihmetyttää, että miksi verkottuneessa ja globaalissa maailmassa ajatella noin suppeasti? Otan esimerkiksi Vaisalan. Sen noin kolmensadanmiljoonan euron liikevaihdosta ulkomaiden osuus on 95 %. Voitaisiin siis helposti todeta, että ei Vaisala ole kansallisesti merkittävä yritys, joten sen arkistoa ei tarvitse vastaanottaa. Monilla yrityksillä on Suomessa pääkonttori ja ehkä jotain tuotekehittely-yksiköitä, mutta varsinainen valmistus tapahtuu ulkomailla. Onko silloin kyseessä kansallisesti merkittävä yritys/arkisto? Entä ulkomaalaisen yrityksen Suomen toimipisteet, ovatko ne kansallisesti merkittäviä? Kuinka suhtaudumme esimerkiksi Microsoftin tai Googlen Suomen yksiköiden arkistoihin? Ovatko ne kansallisesti merkittäviä?

Joku suomalainen arkkitehti, graafikko tai vaikkapa elokuvaohjaaja voi olla maailmalla hyvin arvostettu, mutta Suomessa aivan nobody. Kuinka tällaisen henkilön arkistoon tulisi suhtautua? Tämä kansallinen merkittävyys herättää hyvin paljon kysymyksiä. Ja pahoin pelkään, että lopputulos on taas meidän kannaltamme jotain hyvin epäsopivaa. Kuten eräs tietohallintojohtaja jokunen aika sitten Tivi-lehden haastattelussa totesi, että Suomessa on käynnissä joku ihmeellinen vimma tasapäistää ja tehdä one-size-fits-all –ratkaisuita. Ja tätä politiikkaa perustellaan vieläpä kustannussäästöillä, vaikka julkishallinnon satojen miljoonien ja jopa miljardien hintaiset tietojärjestelmähankkeet toimivat juuri päinvastaisena esimerkkinä. Minä taas uskon vakaasti siihen, että osaaminen löytyy nimenomaan kentältä eikä hallintohimmelin huipulta. Joten toivottavasti meille arkistoille jätetään riittävästi liikkumavaraa käyttää omaa harkintaamme hankintapolitiikkamme muodostamisessa.
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

Ei kommentteja: