tiistai 14. lokakuuta 2014

3D-suunnitteluaineistojen arkistointi


Jo useamman vuoden ajan olemme Elkassa pohtineet sitä, että kuinka 3D-suunnitteluaineistoja voitaisiin ottaa vastaan ja arkistoida pitkäaikaisesti. Erityisen akuutti tilanne on teollisen muotoilun arkistomme FIDAn kohdalla. Teollisen muotoilun alalla suunnittelutyö kun on tapahtunut tietokoneavusteisesti jo 1980-luvun puolesta välistä saakka. Mutta tämä sama asia koskee tietysti monia muitakin toimialoja, kuten graafista suunnittelua, arkkitehtuurisuunnittelua, jne.

Tähän ongelmaan ei ole kehitetty ratkaisua vielä muuallakaan Suomessa. Esimerkiksi Kansallisen Digitaalisen Kirjaston standardisalkusta 3D-formaatit vielä puuttuvat. Syy on siinä, että kukaan ei ole vielä miettinyt tätä asiaa. Onneksi nyt on kuitenkin päänavaus tulossa.

Hyvin pitkän linjan teollinen muotoilija Jorma Pitkonen sai vuonna 2012 Alfred Kordelinin rahastosta apurahan, jonka tarkoitus on ”teollisten muotoilijoiden arkiston FIDAn sähköisten materiaalien kartoitus ja päivitys”. Pitkonen – jolla itsellään on kolmenkymmenen vuoden kokemus ohjelmistojen käytöstä – teki selvityksen siitä, että mitä tiedostoformaatteja muotoilutoimistot käyttävät ja ovat käyttäneet. Ja yhdessä Elkan, FIDAn ja Mikkelin ammattikorkeakoulun 3D-gurun Esa Hannuksen kanssa olemme miettimässä suositusta arkistointiformaateista. Pitkosen selvitys valmistuu vuoden vaihteeseen mennessä, ja sen jälkeen se on tarkoitus lähettää tiedoksi Ornamon ja TKO:n jäsenistölle. Suositukseen sisältyy myös luettelo Elkan tukemista 3D-formaateista.

Elkan/FIDAn kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että meidän on ensi vuoden alkupuoliskolla luotava valmius 3D-suunnitteluaineistojen vastaanottamiseen ja arkistointiin. Sen verran voin jo paljastaa, että FIDAn kohdalla on tarkoitus luoda ”sähköinen postilaatikko”, jonne muotoilutoimistot voivat aineistonsa lähettää. Tämä malli on helposti integroitavissa tuotantoprosessiin, sillä ”paketti” voi olla sama kuin joka lähetetään tuotteen valmistavalle yritykselle.

Arkistoformaattilistaus on vasta luonnosasteella, mutta sen verran voin paljastaa, että siirtoformaatit IGES, STEP ja STL ovat ainakin mukana.
 
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Digitalmikkelin historiaa ja tulevaisuutta


Digitalmikkeli-toiminta on parhaillaan tienhaarassa, kun nykyinen toimintamalli loppuu tämän rahoituskauden päättyessä 31.12.2014. Parhaillaan ohjausryhmä miettii sitä, että kuinka toiminta organisoidaan vuoden 2015 alusta lukien. Vahvimpana vaihtoehtona on rekisteröity yhdistys, jonka jäseninä paikalliset toimijat olisivat.

Digitalmikkeli-toiminnalla on pitkät juuret, ja tänä aikana siitä on syntynyt vahva ja melko hyvin Suomessa tunnettu ”brändi”. Varsinaista alkuhetkeä Digitalmikkelille on vaikea ajoittaa. Ensimmäiset siemenet kylvettiin varmaankin jo 1970-luvulla, kun Elkaa oltiin perustamassa ja samassa yhteydessä Mikkeliin kaipailtiin myös kauppakorkeakoulua sekä arkistoalan koulutusta. Omaa korkeakoulua tänne ei syntynyt, mutta muuten visiot ovat toteutuneet. Ja toimiihan täällä Mikkelin yliopistokeskus, jossa on monen eri korkeakoulun yksiköitä – myös Kauppakorkeakoulun.

Elkan verkkolevyä kaivellessani huomasin, että ensimmäisiä suoranaisesti Digitalmikkeliin liittyviä muistioita löytyy vuodesta 2000 alkaen. Silloin on kovasti alettu suunnittelemaan digitaalista arkistoa ja Mikkeliin arkistopalvelukeskusta. Keskeisinä toimijoina ovat tuolloin olleet Elka, Mikkelin ammattikorkeakoulu sekä (silloinen) Helsingin yliopiston digitointi- ja konservointikeskus. Kuumimmillaan arkistopalvelukeskuksen hahmottelu on ollut vuosina 2003 – 2004. Vuoteen 2006 mennessä arkistopalvelukeskus –yhteistyö on muuttunut jo Digitalmikkeli –toiminnaksi, nykyisine logoineen ja laajennettuine jäsenistöineen.

Vuosien 2000 – 2006 projektitoiminnassa (esim. ElkaD, Kunda, Digilab, jne) on käytännössä luotu pohja nykyiselle Digitalmikkelille. Konkreettinen yhteistyö eri toimijoiden välillä sekä esimerkiksi Mamkin nykyinen sähköisen arkistoinnin palveluliiketoiminta on peräisin tuolta ajalta. Vuosien 2007 – 2014 välisenä aikana Digitalmikkeli –klusteri on toiminut esimerkiksi Sota-arkistoprojektin ja alueellisen keskusarkiston puolestapuhujana. Tuskin niitä kumpaakaan olisi Mikkelissä ilman tämän alueen vahvoja arkistotoimijoita ja toimijoiden yhteistyötä. Ja toki projektitoiminnassa on kehitetty – ei paitsi Suomen, niin myös maailmankin mittakaavassa – edistyksellisiä tietojärjestelmiä ja sovelluksia. Pääkunnia tästä kuuluu tietenkin Mamkille ja Kansalliskirjastolle, mutta kyllä Elkakin on hankkeissa ollut vahvasti mukana.

Aikaisemmin Digitalmikkelin visiona oli nousta yhdeksi Euroopan johtavista arkistoinnin, digitoinnin ja digitaalisten aineistojen säilytyksen ja jakelun osaamis- ja palvelukeskuksista. Mielestäni tämä visio oli oikein hyvä, ja 2010-luvulla se jopa toteutuikin. Vuosi sitten tehdyn strategiapäivityksen yhteydessä suunta muuttui, ja visio on tällä hetkellä se, että Digitalmikkeli on digitaalisia palveluita kehittävien ja jakelevien toimijoiden liiketoimintaa ja tiedonhallintaa ketterimmin tukeva toiminta- ja kasvualusta Euroopassa. Toisin sanoen arkistoinnista ja asiakirjahallinnosta on siirrytty huomattavasti laajempiin ympyröihin, käsittelemään lähes kaikkea digitaalisuuteen liittyvää. Viimeisimmissä esimerkeissä puhutaan ”platformeista”, joita ovat esimerkiksi paikallisen puhelinyhdistyksen senioriliittymä, Mikkelin kaupungin digitaalisten palveluiden uudistaminen sekä Rantakylän yhtenäiskoulun uuden oppimistilan luominen.

Nyt seuraa tämän kirjoituksen kriittinen vaihe. Kuulostaako kenenkään muun mielestä siltä, että kyseessä on aika selkeä suunnanmuutos, eikä välttämättä kovin loogiseen suuntaan? Ja eikö enää tavoitteena ole nousta yhdeksi Euroopan johtavista, riittääkö nyt jos noustaan yhdeksi Etelä-Savon johtavista toimijoista? Ja ennen kaikkea kysymys siitä, että mikä on se kilpailuetu, jota Mikkeli voi hyödyntää? Hyvin suppealla arkistoinnin ja asiakirjahallinnon sektorilla sellainen olisi voinut muodostuakin. Jos rehellisiä ollaan, niin asiakirjahallinto on kyllä melko marginaalinen ja vähän kilpailtu toimiala. Digitaalisessa liiketoiminnassa tilanne on taas aivan, aivan toinen. Samalla me Digitalmikkelin wanhat ”perustajajäsenet” olemme marginalisoitumassa yhä pienempään rooliin, ja vetovastuu on siirtymässä digitaalisia palveluita kehittäville ja jakeleville yhtiöille. Aika näyttää miten käy, mutta melkoinen hyppy tuntemattomaan tässä on klusterin osalta edessä.

Kommentoikaa, olkaa hyvä, itse kirjoitusta, mutta ennen kaikkea tuota asiaa, eli Digitalmikkelin uusia tuulia. Varsinkin ulkopaikkakuntalaisten mielipiteitä olisi mukava saada. Kaikki blogiin tulevat oikeat kommentithan aina julkaistaan. Vain joitakin roskapostirobottien tekemiä spämmejä on vuosien varrella jouduttu poistamaan.
 
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö
 

perjantai 3. lokakuuta 2014

Kerrankin mielenkiintoinen seminaari


Olen kiertänyt suomalaisissa arkistoalan seminaareissa kohta kymmenkunta vuotta. Kovinkaan moni niistä ei ole jättänyt mieleeni syvää muistijälkeä. Varsinkin viime vuosina on usein tuntunut siltä, että niissä toistetaan vaan samoja asioita, tai kerrotaan oman projektin viimeisimpiä kuulumisia. Esimerkiksi mitä kaikkea huikeaa ja yllättävää KDK-hankkeen seitsemäntenä toimintavuotena oikein tapahtuu...

Eilen oli onneksi tapahtuma, joka palautti uskoni siihen, että Suomessa voidaan järjestää mielenkiintoisia seminaareja. Kyseessä oli Liikearkistoyhdistyksen teemapäivä Sosiaalinen media, verkkosivut ja sähköpostit arkistoon. Seminaarissa käsiteltiin oikeasti mielenkiintoista ja erittäin ajankohtaista aihetta. Alustuksia kuultiin monesta eri näkökulmasta, ja ne kaikki olivat käytännönläheisiä ja suhtautumiseltaan realistisia. Kukaan luennoitsija ei yrittänyt tarjota pelastusta ja huutanut hallelujaa. Sen sijaan tuotiin esille ratkaisutapoja, ongelmakohtia sekä työkaluja.

Tämän kaltaisista tapahtumista on kuulijalle oikeasti hyötyä. Liikearkistoyhdistyksen koulutuksissa ei muutenkaan hifistellä teoreettisilla nyansseilla, julisteta jotain julkishallinnon tuottamaa liturgiaa tai sanella yhtä ainoaa totuutta. Sen sijaan niissä pyritään antamaan konkreettisia neuvoja konkreettisiin ongelmatilanteisiin. Asiakirjahallinnon tehtävä on kuitenkin olla ydinprosesseja tukevaa tukitoimintaa, ei teoriaperusteista käyttäjien kiusaamista.
 
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö