tiistai 3. kesäkuuta 2014

Digitaalinen murros


Digitaalinen murros on asia, joka tuntuu olevan jatkuvasti kaikkien huulilla. Kehitys on (kuulemma) huimaa ja digitaalisuus tulee muuttamaan työntekomme - ja elämämme yleensäkin. Jopa fossiilisella arkistosektorilla hypetetään digitalisoitumisen vaikutuksia. En tiedä sitten onko tämä joku ikäpolvikysymys. Eli onko kolmekymppisellä jotenkin erilainen aikakäsitys kuin vaikkapa viisi-kuusikymppisellä. Minulla on nimittäin jatkuvasti sellainen olo, että ”no, milloin se digitaalinen murros oikein tulee. Eikö se olekaan tulossa.” Selvennän asiaa parilla esimerkillä:
Teemu Aalto omisti vuonna 1982 ilmestyneessä kirjassaan Yrityksen arkistonhoito kokonaisen luvun ”ATK-aineistojen pitkäaikaissäilytykselle”.  Samoin Pirkko Rastaan klassikkoteoksessa Keskiasteen arkisto-oppi vuodelta 1984 on myöskin oma osionsa sähköisten aineistojen säilyttämiselle. Molemmissa teoksissa mainitut perusperiaatteet (magneettinauhat, hajautus, nauhojen kunnon seuranta, migraatiot) ovat edelleenkin voimassa. Toisin sanoen sähköistä arkistointia on Suomessa mietitty jo yli 30 vuoden ajan.
Kun asiaa tarkastelee tuolla aikaperspektiivillä, niin ei se kehitys enää niin nopealta tunnukaan. Digitaalinen murros levittäytyy yli yhden työuran mittaiselle jaksolle. Mahdollisesti jopa kahden tai useammankin työuran mittaiselle. Kalenterivuosina mitattuna digitaalinen murros saattaa olla noin sadan vuoden mittainen ajanjakso ihmiskunnan historiassa. Hyvinkin siis verrattavissa vaikkapa teolliseen vallankumoukseen niin ajalliselta kestoltaan kuin vaikutukseltaan.
Q: Onko digitaalinen murros sitten merkittävä asia? A: Tottakai. Q: Entä onko etenemisvauhti huima? A: Vain juhlapuheissa ja PowerPointeissa.
 
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

Ei kommentteja: