maanantai 3. helmikuuta 2014

Yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta


Me veronmaksajat käytämme suurin piirtein noin 25 miljoonaa euroa vuodessa julkisesti rahoitettujen arkistojen (Arkistolaitos + yksityiset keskusarkistot) toimintaan. Olettaen, että aktiivisia historiantutkijoita on Suomessa noin tuhatkunta, niin se tarkoittaa kahtakymmentäviittätuhatta euroa per tutkija. Tai jos mittapuuna käytetään kymmentätuhatta aktiivista sukututkijaa, niin tarkoittaa se noin kaksituhattaviisisataa euroa jokaista mikrofilmisalissa istuvaa rullailijaa kohden. Ja sanovat vielä golfia kalliiksi harrastukseksi…

Kuitenkin kun nykypäivänä rahaa missä jaetaan, niin rahoittaja tahtoo kyllä tasan tarkkaan tietää mitä rahoilla saadaan aikaiseksi. Siksi jokaisessa julkista rahoitusta saavassa organisaatiossa käytetään tammikuussa hetki jos toinenkin erinäisten tilastojen ja toimintakertomusten laadintaan. Nyt meillä arkistosektorilla on ryhdytty puhumaan erityisesti yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Vielä ei ole tosin määritelty, että mitä se yhteiskunnallinen vaikuttavuus tarkoittaa, mutta oletettavasti ei ainakaan asiakaskontaktien määrää noihin tuhanteen historiantutkijaan. Mikä sitten lasketaan yhteiskunnalliseksi vaikuttavuudeksi, ja kuinka sitä mitataan ja arvotetaan. Vastaako tuhat Facebook-tykkäämistä yhtä perusteellista väitöskirjatutkimusta? Tai vastaako yksi maakuntalehteen saatu uutisjuttu kymmentä maksullista selvitystä?

Mielestäni arkistonhoitajat ovat osittain myös propagandatyöntekijöitä. Meidän tuotteemme ei tosin ole poliittinen ideologia tai uskonnollinen vakaumus, vaan yleisen historiatuntemuksen lisääminen. Tuoda kvartaalitaloudessa eläville ihmisille hieman tässä-ja-nyt –ajattelua pidempää aikaperspektiiviä. Eräskin viime viikolla Facebookkiin laittamamme kuva keräsi viikossa noin 7500 katselukertaa. Harmitonta viihdettähän se vain on, mutta toisaalta eikö tuon kuvan välityksellä tuhannet ihmiset saaneet hetkellisen oppitunnin 1930-luvun teknologiasta, joka ehkä pieneltä osaltaan auttaa heitä jäsentämään viime vuosikymmenien teknologista kehitystä.

Netti – ja erityisesti Facebook – on nykyisin pullollaan erilaisia retro-sivustoja ja menneisyyden muisteluun perustuvia ryhmiä. Hyvin monet niistä käyttävät tällä hetkellä Elkan Facebookissa tai nettisivuilla julkaistuja kuvia, piirustuksia ja tekstejä. Monet vieläpä lähdettään ilmoittamatta. Haittaako tämä minua? Ei haittaa, koska osaltaan tämä on sitä yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Julkaisutoiminnan kautta ihmisten yleinen historiatietoisuus kasvaa. Ja samalla teemme tunnetummaksi myös suomalaista teollisuutta ja yrittäjyyttä. Hopeatoffee-galleriat, automainokset, vanhat ruokalistat, jne., kertovat eräänlaista kuvaa tavallisten ihmisten elämästä. Sellaista, joka ei koostu pelkästään viranomaisten päätöksistä ja kirkkoherran isoon mustaan kirjaan tekemistä merkinnöistä.  
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

Ei kommentteja: