keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Missä luuraa Finna?


Viisi vuotta, kymmeniä tuhansia työtunteja, johtoryhmä, ohjausryhmä, jaoksia, työryhmiä, alatyöryhmiä ja tietysti miljoonia euroja rahaa. Siinä on panostukset, mutta missä on tulokset? Kansallisen Digitaalisen Kirjaston asiakasliittymä, eli Finna, julkaistiin 22.10.2013. Jotenkin voisi kuvitella, että Finna olisi nyt kaikkien kansalaisten huulilla, onhan kyse sentään Kansallisesta ratkaisusta. Juttua pitäisi tulla ulos jatkuvalla syötöllä niin telkkarista, radiosta, sanomalehdistä, aikakauslehdistä ja vaikka mistä. Tekijöiden pitäisi nyt olla suuria julkkiksia, joita haastatellaan niin Sarasvuon kuin Nyberginkin ohjelmissa. Näyttää kuitenkin siltä, että Elkan Arkistojen päivän näyttely on saanut osakseen enemmän huomiota mediassa kuin Finnan julkaisu.

Finnan käyttäminen ja käyttämisen opastus tulisi olla jokaisen Suomen peruskoulun opetusohjelmassa. Finnan käyttämiseen liittyviä kursseja pitäisi olla tarjolla pilvin pimein Suomen jokaisen kansalaisopiston opetustarjonnassa. Finnan käyttämistä tulisi opettaa jokaiselle uudelle korkeakouluopiskelijalle perusopintoihin kuuluvalla tiedonhaun kurssilla. Nimessä mainittu käsite ”kansallinen” velvoittaa minusta siihen, että Finnan tulisi olla jokaiselle kansalaiselle tuttu tiedonetsinnän väline. Ja että viikoittaiset käyttäjät lasketaan sadoissa tuhansissa, ei muutamissa tuhansissa.

Kyllä noilla panostuksilla tavoitteena pitäisi olla haastaa Yleisradion Elävä arkisto Suomen suosituimpana kulttuurihistoriallisena haku- ja elämyspalveluna, ei pelkästään tyytyä olemaan pienen tutkija-asiakasryhmän neppailukanava.
 
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

Ei kommentteja: