torstai 7. marraskuuta 2013

Finnasta, osa 2

(Eilinen kirjoitukseni Finnasta poiki yllättävän paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. Täsmennän eilistä kirjoitustani vielä vähän samalla asialla, mitä kommentoin Sukututkijan loppuvuosi -blogissakin.)

Suomessa on noin 300 000 5.-9. luokkalaista peruskoululaista ja 100 000 lukiolaista, jotka voisivat hyvin käyttää Finnaa historian, ruotsinkielen ja vaikkapa kuvaamataidon tunneilla. Suomessa on satatuhatta sukututkijaa, jotka voisivat hakea Finnasta vähän vaihtelua kirkonkirjoille. Suomessa on satojatuhansia historianharrastajia, jotka voisivat käyttää Finnaa oman tutkimusaiheensa lähteiden etsintään. Entäpä SoTe-puoli? Esimerkiksi vanhojen valokuvien, julisteiden, mainosten, jne, katselua käytetään yleisesti ikääntyneiden muistin aktivoinnissa. Mikä potentiaali SoTe-puolelta löytyisikään. Esimerkiksi täällä susirajan pohjoispuolella Mikkelissä mietitään ihan tosissaan, että kuinka muistiorganisaatioiden kuva-aineistoa voitaisiin hyödyntää vanhustyössä.

Termi "kansallinen" velvoittaa minusta siihen, että Finna on saatava näiden suurten kansanjoukkojen tietoisuuteen ja heidän palveluun. Kannattaako keskittyä Suomen noin kolmen tuhannen humanistisen tutkijan palveluun, varsinkin koska he käyttävät joka tapauksessa aivan muita järjestelmiä (= edistynyt tutkija pyrkii mahdollisimman lähelle primäärilähteitään, eli käyttää mielummin ko. muistiorganisaation omaa taustajärjestelmää kuin geneeristä Finnaa).


En ole tällä hetkellä ollenkaan varma siitä, että osataanko/uskalletaanko Finnan kohdalla nyt tähdätä riittävän korkealle ja ajatella riittävän isosti. Mutta joka tapauksessa KDK on muistiorganisaatiosektorilla ehdottomasti tämän vuosikymmenen isoin juttu. Kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa ei ole ole vuosikausiin uskallettu edes pieraista ajattelematta sen vaikutuksia KDK-yhteensopivuuteen ja valmiuteen. Ja panostukset ovat valtavia. Meidänkin keskikokoinen arkisto on käyttänyt KDK-valmiuteen varoivaisestikin laskien yli 1000 työtuntia, joista suurin yksittäinen kokonaisuus noin 400 työtunnilla oli rajapintojen rakentaminen. Kun kerrotte nämä lukemat mukana olevien muistiorganisaatioiden lukumäärällä sekä työn keskimääräisellä tuntihinnalla, niin päästään kyllä aika komeisiin lukemiin. Siksi meillä osallistuja-organisaatioilla on mielestäni täysi lupa odottaa, että panostuksilla saadaan riittäviä vaikutuksia aikaan (panos-tuotos -ajattelutapa).

Lopuksi haluan tuoda esille sen, että minä kannatan Finnaa. Minusta se on (tai voisi olla) parasta mitä muistiorganisaatiosektorilla on tapahtunut pitkään aikaan. Ja kaiken ydin on (tai ainakin pitäisi olla) suurelle yleisölle kohdennettu yhden luukun haku- ja selauspalvelu.

Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

Ei kommentteja: