torstai 17. lokakuuta 2013

Muodollista pätevyyttä


Sain vihdoin ja viimeinen työn ohessa suoritetuksi Arkistolaitoksen järjestämän ylemmän arkistotutkinnon. Monien muiden kollegoiden tavoin tutkintoon kuuluvat tentit ja seminaarit oli suoritettu parissa vuodessa, mutta tutkielman laadinnassa vierähti yllättävän pitkä aika (noin neljä vuotta). Ehkä lieventäväksi asianhaaraksi kohdallani voidaan laskea tutkielman aiheen vaihtuminen kahteen kertaan. Ensimmäinen muutos johtui työtehtävien - ja toinen oman mielenkiinnon - muuttumisesta. Mutta hyvä näinkin.

Tutkielmani otsikko oli Matkalla kohti avointa digitaalista arkistoa – Tietopalvelun toimintamuotojen päivittäminen tietoyhteiskunnan aikakaudelle. Pohdiskelin siinä esimerkiksi niin sanottujen Web 2.0 –tekniikoiden soveltamista arkistojen tietopalvelussa. Kirjoitan seuraavaan Failiin aiheesta hieman laajemman artikkelin, ja toki itse tutkielmankin voin kiinnostuneille lähettää.

Tutkielmat ovat kuitenkin vain tutkielmia. Nyt haluaisi päästä soveltamaan asioita käytäntöön. Onneksi Capture –projektissa 2011 – 2012 suunnittelemamme uusi arkistotietokanta on nyt konkretisoitumassa tämän ja ensi vuoden aikana OSA-hankkeen myötä. Samoin sosiaalisen median hyödyntämistä olemme tehneet jo useamman vuoden ajan, käyttäen työkaluina Facebookia, Google+:aa, YouTubea ja Flickeriä. Samoin ensimmäisiä Elkan aineistoja on näinä päivinä siirtymässä Kansallisen Digitaalisen Kirjaston asiakasliittymään.

Yksi tietopalvelupalettiin olennaisesti kuuluva osa kuitenkin vielä puuttuu. Olemme suunnittelemassa Elkalle hieman Ylen Elävän arkiston tapaista julkaisujärjestelmää. Siis Internet-sivustoa, jossa keskiössä on itse aineisto. Sivusto toimisi myös liittymäkohtana sosiaaliseen mediaan ja toisaalta myös arkistotietokantaan. Nimittäin arkistotietokanta – olipa kuinka hieno ja kehittynyt tahansa – ei koskaan voi toimia ”sisäänheittotuotteena” suurelle yleisölle. Palvelupolku toimisi yksinkertaistettuna niin, että sosiaalisessa mediassa tarjoiltaisiin makupaloja ja ohjattaisiin asiakkaita verkkosivustolle. Jälkimmäisessä palvelussa aihealuetta valotettaisiin enemmän artikkeleiden ja kuvagallerioiden avulla. Ja verkkosivustolta ”tositutkijat” voitaisiin vielä ohjata suorilla linkeillä arkistotietokantaan.

Perimmäisenä tarkoituksena on tietysti tavoitella uusia asiakasryhmiä perinteisten historiantutkijoiden ja sukututkijoiden rinnalle. En nimittäin allekirjoita monien ääneen sanomaa väitettä, että arkistot eivät koskaan voi palvella suurta yleisöä.
 
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Kiitos mielenkiintoisesta esitelmästä eilen. Keskustelimme kollegan kanssa päivän jälkeen vilkkaasti autossa miettien, mitä avoimella lähdekoodilla tuotetut järjestelmät voi parhaillaan tarkoittaa esim. Etelä-Savossa - ajattelimme tietysti kirjastojen ja arkistojen yhteistyön mahdollisuuksia. Nythän kaikki on vielä auki ja mahdollista, ja se on ajatuksena hirveän innostava.

Yleisiä kirjastoja ja arkistoja yhdistää myös se, että arkistojenkin fokus tuntuu suuntautuvan entistä tarkemmin asiakkaan tiedontarpeeseen.

Ennakkoluulottoman yhteistyön toivossa

Toenperän kirjasto

(toenperä.fi, lukupeto.blogspot.com) ja Jenni Kyllönen-Peltoniemi