torstai 12. syyskuuta 2013

Kenelle palvelut kohdennetaan?


Suomessa arkistot vakuuttelevat, että ”meille voi kuka tahansa tulla tutkimaan”. Näin varmasti onkin, mutta kysymys siitä, mille käyttäjäryhmälle palvelut on kohdennettu, on aivan toinen. Ja siihen vaikuttaa olennaisesti olemassa olevat käyttäjäryhmät. Esimerkiksi Arkistolaitoksessa suurin käyttäjäryhmä on sukututkijat ja meillä täällä Elkassa akateemiset taloushistorian tutkijat. Ajan kuluessa palvelut muotoutuvat – suunnitellusti ja suunnittelemattomasti – vastaamaan nimenomaan pääkäyttäjäryhmien tarpeisiin. Tällainen reaktiivinen tapa toimia on hyvin tyypillistä arkistoille, joiden tehtävät mielletään yleensä aika passiivisina. Useimmat arkistot kun linjaavat tehtäväkseen ”…säilyttää, ja tutkimuksen käyttöön saattaa” aineistojaan. Suomeksi tuo lause tarkoittaa, että ”me säilytämme arkistoja, ja jos joku niitä välttämättä haluaa tutkia, niin se onnistuu tuolla meidän tutkijasalissa”.

Käsittääkseni uusien kohderyhmien tavoittelua ja aineistojen sekä palveluiden markkinointia tehdään hyvin vähän. Eikä kyse ole siitä, etteikö kiinnostusta arkistoaineistoon voisi olla laajemminkin. Meidän muotoiluarkistossa tehtiin viime talvena muotoilukasvatusyhteistyötä läheisen peruskoulun kanssa. Hyvin spontaanisti syntyneen ajatuksen ja työtunneissa laskettuna melko vähäisen panostuksen avulla tavoitettiin 80 nuorta ja innostunutta peruskoululaista. Sen lisäksi tämä pieni ”experiment” on poikinut jo yhden tutkimusapurahan, opinnäytetyön, useita artikkeleita, esitelmiä, pyyntöjä saada tallettaa kyseinen opetusaineisto, ja niin edelleen. Arkistoaineiston hyödyntämiselle löytyisi kyllä varmasti uusia kohderyhmiä ja tapoja, jos sitä vain yritettäisiin.

No mutta kun ne resurssit. "Kaikki työaikahan menee lakisääteisiin ja/tai muihin perustehtäviin". "Ei meillä ole resursseja panostaa arkistopedagogiikkaan, konseptointiin tai markkinointiin". Useimmilla arkistoilla ei resursseja siihen varmasti olekaan, enkä sitä nyt ole tässä ehdottamassakaan. Mutta yhteistyössä on voimaa! Mikseivät arkistot voisi tehdä yhteistyötä esimerkiksi juuri viestinnässä ja arkistopedagogiikassa. Tai vaikka palveluiden konseptoinnissa. Ehkä homman voisi toteuttaa projektirahoituksella. Täällä susirajan pohjoispuolella sellaiseen saattaisi saada jopa EU-rahaa.

Koko ajan toitotetaan sitä, että arkistojen pitää lisätä yhteistyötä. Tässä olisi nyt yksi yhteistyön paikka.
 
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

Ei kommentteja: