keskiviikko 14. elokuuta 2013

Arkistoaineiston esilletuomisesta


Olen sitä mieltä, että arkistoaineisto(kin) voi herättää huomattavan paljon kiinnostusta, kun sen tuo esille oikealla tavalla ja oikealle kohderyhmälle. Tästä käynee todisteeksi niin Yle Teeman arkistokatkelmat kuin MTV3:n Syksyn sävel retro –ohjelmat. Arkistoinstituutiot eivät vaan ole kovin hirveästi lämmenneet ajatukselle aineistojensa popularisoimisesta. Se nähdään ehkä hieman samalla tavalla ”itsensä myymisenä” kuin sujuvasanaisten, tiedettä popularisoivien, teosten kirjoittaminen historiantutkijoiden keskuudessa. Hard core –professorit ja – dosentit eivät suin surminkaan suostu kirjoittamaan mitään lähdeviitteetöntä tekstiä. Sama ammatillinen puritanismi vaivaa myös arkistonhoitajia. Mieluummin esitellään aineistoa tutkijasalissa ”oikeille tutkijoille” kuin populaarissa muodossa suurelle yleisölle.

Jos arkistojen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on kuitenkin yksi käytettävistä arviointimittareista, niin joku voisi huvikseen tehdä seuraavanlaisen laskelman: kummalla on suurempi vaikutus ihmisten historiatietoisuuteen, viimeisen päälle tehdyllä väitöskirjalla vai suurelle yleisölle kohdennetulla verkkonäyttelyllä. Toki perustutkimus ajan kuluessa muuttaa paradigmoja ja vaikuttaa koulukirjojen uudistamisen myötä vuosikymmenten viiveellä myös suuren yleisön historiakäsitykseen. Mutta tavoittelemalla suurta yleisöä kohderyhmäksi tämä tavoite saavutetaan paljon suorempaa reittiä pitkin.

Retroilu on tänä päivänä vahvasti pinnalla ja muutaman vuosikymmenen takaisia asioita esille nostamalla saa takuuvarmasti huomiota. Psykologit selittävät, että vanhojen ja tuttujen asioiden näkeminen tuo ihmiselle turvallisemman olon. Niin tai näin, mutta kyllähän sellaiset asiat yleensä enemmän kiinnostavat, joihin on omakohtaista kosketusta. Esimerkiksi Elkan Facebook-sivuille kesäkuun alussa laittamamme vanhat karkkipakkauskuvat keräsivät muutamassa päivässä tuhansia katselijoita. Ja FIDAn verkkonäyttelyn linkittäminen maailmanlaajuiselle Saab-harrastajien Facebook-sivulle sai koko Elkan verkkosivujen kävijämäärän kymmenkertaistumaan viikon ajaksi. Esimerkiksi jälkimmäisessä tapauksessa kahden minuutin työllä saavutettiin kymmenentuhatta suoraa asiakaskontaktia. Millä muulla tavalla arkisto kykenee vastaavaan?

Mielestäni arkisto on informaation kierrätyskeskus, joka ottaa useista eri tuuteista aineistoa vastaan, parantaa sen käytettävyyttä ja vastaa sen säilyttämisestä, ja jakaa aineistoaan eri jakelukanavia pitkin maailmalle. En ymmärrä puhetta, jonka mukaan vastaanottotapoja ja –muotoja olisi vain yksi (esimerkiksi Sähke-normi) ja jakelukanaviakin vain yksi (esimerkiksi KDK:n asiakasliittymä). Minun mielestäni on sitä parempi, mitä enemmän eri jakelukanavia on käytettävissä. Ja niihin kanaviin tulee laskea mukaan niin facebookit, twitterit, youtubet kuin flickrit.
Olli Alm
- kesälomalta palannut tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

Ei kommentteja: