maanantai 15. heinäkuuta 2013

Mitä, Missä, Milloin


Usein kuulee arkistonhoitajien sanovan, että pysyvään säilytykseen tulisi valita sellaiset asiakirjat, joista käy lyhyesti ja ytimekkäästi ilmi arkistonmuodostajan toiminta - käyttäen esimerkkinä kysymyksiä mitä, missä, milloin. Toisaalta nuo kysymykset eivät ole historiantutkijoita kiinnostaneet enää pitkään aikaan. He kysyvät mieluummin, että miksi, millä tavalla ja miten siihen suhtauduttiin. Mitä, missä, milloin ovat organisaation oman toiminnan kannalta olennaisia asioita niin sanotun todistusarvon takia. Mutta koska harva asiakas tutkii keskiaikaa, tai sitä edeltäneitä aikakausia, niin tietoa löytyy useimmiten kyllä runsaasti muutoinkin. Hyvin harva tutkija käy tänä päivänä arkistoja läpi faktoja metsästäen. Pikemminkin arkistojen kätköstä pyritään löytämään yksittäisen ihmisen näkökulmaa tutkittavaan asiaan.

Jonain päivänä joku tunnollinen arkistonhoitaja tallentaa Päivi Räsäsen Kansanlähetyspäivillä Kankaanpäässä pitämän puheen arkistoon. Asiakirjasta ja sen metatiedoista käy ilmi, että mitä Päivi Räsänen on sanonut, missä hän on sen sanonut ja milloin hän on sen sanonut. Arkistonhoitajan näkökulmasta katsottuna tehtävä on siis suoritettu. Mutta tutkijoita tietysti kiinnostaa paljon enemmän, että miksi Räsänen puhui niillä sanoilla, millä tavalla hän esitti asiansa ja kuinka hänen puheeseensa suhtauduttiin (toivottavasti joku taho tallentaa tätäkin informaatiota).

Niin kauan kuin kuvailun ja arvonmäärityksen lähtökohta on se, että asiakirja on todiste jostakin toiminnasta, niin tämä epäsuhta tulee vallitsemaan. Uskoisin, että useimmissa tapauksissa todistustehtävä voitaisiin hoitaa pitkäaikaisena määräaikaisena säilyttämisenä (50 - 100 vuotta). Pysyvään säilytykseen tulisi sen sijaan valita lähtökohtaisesti aineistoja, jotka antavat meille ajankuvaa ja valottavat kulloinkin eläneiden ihmisten maailmankuvaa.
 
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

Ei kommentteja: