torstai 30. toukokuuta 2013

Mielenkiintoinen vanha artikkeli


Törmäsin joku aika sitten vanhaan mutta hyvin mielenkiintoiseen artikkeliin. Kyseessä oli the American Archivist –aikakauskirjan erikoisnumero talvelta 1994 teemalla Visio 2020. Siinä arkistonhoitajat katsoivat 26 vuoden päähän tulevaisuuteen ja pyrkivät ennustamaan kuinka tietotekniikan kehittyminen tulee mullistamaan arkistojen toimintaa. Esille oli nostettu hyvinkin yksityiskohtaisia arvioita mm. tietokoneiden laskentatehon ja tallennuskapasiteetin kasvusta. Tiedonsiirtonopeuksien kasvusta oli myös esitetty joitain arvioita, mutta ei esimerkiksi Internetin käytön räjähdysmäisestä kasvusta. Eri tietojärjestelmissä olevien tietojen yhdistelemisestä, sosiaalisesta mediasta tai vuorovaikutteisuudesta ei sanottu mitään. Tuohon aikaan puhuttiin ATK:sta ja IT:stä. Kirjain C ilmestyi kirjainten I ja T väliin vasta myöhemmin, ja juuri siihen kirjaimeen C  (communications) todellinen vallankumous kätkeytyi.

Arkistonhoitajien oli loogisuuteen taipuvaisina ihmisinä helppo ymmärtää tietokoneiden merkitys tiedon luokittelussa ja käsittelyssä. Tietokantaohjelmahan on periaatteessa vain eräänlainen kortisto 2.0, joka mahdollistaa esimerkiksi luettelointitietojen nopean haun. Kun tietokantaohjelmalla varustettu tietokone laitetaan tutkijasalin nurkkaan, niin se helpottaa aineiston löytämistä. Jos samaisen tietokannan aukaisee julkisesti tietoverkkoon, niin silloinhan ollaan suorastaan moderneja. Tai niin ainakin helposti luullaan.

Mika Nyman on luokitellut muistiorganisaatioiden tietojärjestelmiä eri sukupolviin. Meidän Elma-arkistotietokanta ja Arkistolaitoksen VAKKA voidaan Nymanin luokittelun mukaan laskea ensimmäisen sukupolven järjestelmiksi. Toisen sukupolven järjestelmät – kuten esimerkiksi Europeana – yhdistelevät useista ensimmäisen sukupolven järjestelmistä saatavaa tietoa. Kolmannen sukupolven järjestelmien tulee Nymanin mukaan hyödyntää myös avointa linkitettyä dataa sekä tarjota käyttäjille alkuperäisiä aineistoja – tai ainakin erittäin korkealaatuisia representaatioita niistä. En tiedä löytyykö Suomesta vielä yhtään Nymanin luokituksen mukaista kolmannen sukupolven muistiorganisaation tietojärjestelmää. KDK:n asiakasliittymä voi ehkä päästä lähelle, jos taustaorganisaatioilta on saatavissa riittävän korkealaatuista aineistoa.

Millainen olisi sitten neljännen sukupolven järjestelmä? Ennustaminen on aina vaikeaa, mutta jos pitäisi veikata mikä kirjaimista I, C vai T on ratkaisevassa asemassa, niin vastaisin kyllä C. Osallistavuus, vuorovaikutteisuus, oman sisällön tuottaminen sekä jakelun helppous ovat varmasti toivelistan kärkipäässä. Käyttäjän tulisi tuntea järjestelmä ”omaksi” samalla tavalla kuin vaikkapa Facebook, Twitter, Flickr tai Youtube. Tällöin vaatimuksiin liittyy myös mahdollisuus personoida järjestelmää mieleisekseen ja luoda omia sisältökokonaisuuksia. Kuka ennättääkään ensimmäiseksi lanseerata tällaisen minun arkiston tai meidän arkiston, se jää nähtäväksi…
 
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

Ei kommentteja: