tiistai 19. maaliskuuta 2013

Yhteistoimintaa


Nykypäivänä asiakaspalvelussa on pyrkimys kohti yhden luukun periaatetta. Sen mukaan palvelun tuottaminen pitäisi häivyttää taka-alalle, ja jättää näkyviin vain yksi luukku, jonka kautta asiakas operoi. Esimerkiksi viranomaiset voivat järjestää verkkopalvelun, jonka toteuttamiseen useampi viranomainen osallistuu, mutta asiakkaalle toiminta avautuu yhden luukun kautta. Tämä on tietysti fiksu ja asiakaslähtöinen tapa toimia.

Muistiorganisaatiopuolella Kansallisen Digitaalisen Kirjaston asiakasliittymän voi nähdä tällaisena yhden luukun palveluna. Koko yhteiskäyttöliittymän (kulkee nykyään nimellä Finna) tärkein ominaisuus onkin mielestäni juuri tämä yhteiskäyttöisyys. Yhdellä ainoalla haulla saa kaikki kirjastoista, arkistoista ja museoista tulevat hakutulokset. Erinäisten sektorikohtaisten, ja organisaatiokohtaisten, näkymien luonti Finnaan taas kuulostaa aika turhalta. Jos haluat rajata haussa vain Elkaa koskevat hakutulokset, niin mene silloin Elkan nettisivuille. Tutkijanhan täytyy päästä aina mahdollisimman lähelle lähteitään. Yhteisistä kuvailusäännöistä, tarkoista mäppäyksistä ja säädellyistä metatietoformaateista huolimatta semanttinen merkitys voi vaihtua siirryttäessä järjestelmästä toiseen. Fiksu tutkija ymmärtää tämän.

Tietojärjestelmien osalta sen sijaan ollaan mielestäni menossa nyt vika suuntaan, kun halutaan väkisin kehittää yhteisiä tietojärjestelmiä, kun pitäisi keskittyä yhteismitallisen tiedon liikutteluun eri tietojärjestelmien välillä. Täytyykö organisaatio esimerkiksi määrätä käyttämään LibreOfficea, jos halutaan luoda Docx-tiedostoja? Eikö niitä samanlaisia tiedostoja saa aikaa Microsoft Officella ja Open Officellakin? Minulla on vähän sellainen epäilys, että jos kehitetään yksi tietojärjestelmä Suomen kirjastoille, yksi järjestelmä Suomen museoille ja yksi järjestelmä Suomen arkistoille, niin lopputulos ei ole hyvä kenellekään. Joko se on loputon kompromissin kompromissin kompromissi, tai sitten yhden toimijan omaan käyttötarkoitukseen räätälöimä täsmäratkaisu, jota muiden on pakko opetella käyttämään.

Lisäksi tietojärjestelmien yhtenäistämisestä saatavia hyötyjä liioitellaan muistiorganisaatioissa. Kiinteistö- ja henkilöstömenojen jälkeen sekalaisilla toimintamenoilla – kuten tietojärjestelmien hankinta- ja ylläpitokustannuksilla – ei ole merkittävää prosenttiosuutta. En halua kuulostaa pessimistiltä, sillä kannatan lämpimästi kaikenlaista sektorikohtaista yhteistyön lisäämistä. Esimerkiksi viestinnässä, aineistojen esilletuonnissa, arkistojen asiakashankinnassa ja palvelumuotoilussa olisi hyvin paljon synergiaetuja saavutettavissa, kun asioita lähdettäisiin kehittämään reilun tasavertaisista lähtökohdista.
 
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

Ei kommentteja: