torstai 27. syyskuuta 2012

Capture Clientillä tiedostot talteen


Capture –projektissa on suunniteltavan uuden tietojärjestelmän määrittelydokumentaatio saatu jo ensimmäisen kommentointikierroksen asteelle. Samoin pilotoinnissa on päästy testaamaan jo kaikkia palvelukuvauksissa listattuja eri aineistonhallintaan liittyviä palveluita. Syyskauden aikana painopiste siirtyy yhä vahvemmin pilotoinnin pariin, jotta projektin päättymisen jälkeen saataisiin mahdollisimman lentävä lähtö varsinaisen palvelutoiminnan käynnistämiseen.

Pilotointi alkoi viime keväänä, kun projektia varten luotiin Mikkelin ammattikorkeakoulun palvelinjärjestelmään sähköinen demoarkistotietokanta. Tietokannan metatietoelementit rakennettiin vastaamaan Capture –projektin määritelmiä. Demoarkistossa on kevään ja kesän aikana pilotoitu niin sähköisen kuin analogisen aineiston käsittelyä, tallentamista ja hallinnointia. Capture –projektissa pilotointi ei tarkoita valmiin palvelutuotteen testaamista, vaan erilaisten menetelmien tutkimista esimerkiksi aineiston säilytykseen , metatietoihin ja migraatioihin liittyen.

Yrityksissä sähköiset aineistot eivät useinkaan ole standardien mukaisissa asian- tai dokumenttienhallintajärjestelmissä vaan verkkolevyillä, työasemilla ja erinäisissä Sharepointin kaltaisissa ryhmätyöskentely- ja julkaisujärjestelmissä. Tämä on siis se todellisuus ”kentällä”, johon Elkan on kyettävä vastaamaan. Työkaluksi tähän ongelmaan on projektissa kehitetty Capture Client –sovellus, josta kerron seuraavaksi hieman enemmän. Client mahdollistaa isojen tiedostojoukkojen käsittelyn, metatietojen syöttämisen ja aineiston tallentamisen sähköiseen arkistoon. Aineistoa voi ryhmitellä tiedostotyppien, formaattien, kansiorakenteiden ja muiden ominaisuuksien perusteella. Syntyneille kokonaisuuksille tai yksittäisille tiedostoille voi sen jälkeen antaa metatiedot saman rakenteen mukaisesti kuin ne ovat sähköisessä arkistossakin. Tämän jälkeen valitun aineistopaketin voi siirtää suoraan (Online) sähköiseen arkistoon tai sitten – esimerkiksi Offline työskentelyssä – laatia aineistosta XML-siirtopaketin, jonka tallentaa arkistoon myöhemmin.

Client mahdollistaa siis suurempien tiedostojoukkojen (satojen, ehkä jopa tuhansien tiedostojen) käsittelyn kerralla, metatietojen syöttämisen ja tallentamisen arkistoon. Tämä onkin aivan ehdoton edellytys, sillä eihän analogisessakaan maailmassa kukaan toimita arkistoon yhtä paperia kerrallaan ja sen jälkeen luetteloi sitä arkistoluetteloon. Clientin käyttöönotto tapahtuu nyt siten, että ensiksi sitä testataan Yleisradiolta saatuun Capture –projektin pilottiaineistoon projektin henkilökunnan toimesta. Sen jälkeen Client luovutetaan käyttöönopastuksen kera Yleisradiolle testattavaksi. Ja saadun palautteen perusteella Clienttia pyritään tietysti kehittämään koko ajan paremmaksi ja paremmaksi, jotta se voitaisiin ensi vuoden aikana saada mahdollisimman sujuvasti oikeasti käyttöön.
 
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö
Projektipäällikkö/Capture-hanke

perjantai 14. syyskuuta 2012

Habitare-messuilla kiertelemässä


Vietin päivän kierrellen Habitare – messuilla FIDA -materiaalin kanssa. Tavoitteeni oli päästä juttelemaan muotoilijoiden ja suomalaisia muotoilijoita käyttävien yritysten kanssa ja tehdä F2F -markkinointia, eli kertoa FIDAn toiminnasta kasvotusten. Ennen matkaa kartoitin messujen näytteilleasettajia ja messujen rakennetta, pyrin tavoittamaan mahdollisimman monia kontakteja päivän aikana ja liikkumaan oikeilla osastoilla. Jätin heille ”puheeni” päätteeksi tutustuttavaksi FIDA:n esitteen, lyhyen esittelykirjeen ja käyntikorttini.

Yksi FIDA:n haasteista on käsitteen teollinen muotoilu määrittely. Missä kulkee rajapinnat teollisuuden ja teollisesti tuotetun sarjatuotannon, kuten tekstiilien, rajapinnat. Nykyään harvoista koulutetuista muotoilijoista nousee sankarimuotoilijoita, nykykielellä julkkismuotoilijoita, ja tiimissä tehdyn tuotesuunnittelun sisällä toimivan teollisen muotoilijan työpanoksen löytäminen muusta teollisuudesta on välillä haastavaa.  Monet yrittäjinä toimivat, muotoilijan koulutuksen saaneet, toimivat myös valmistajina tehden tuotteensa alusta loppuun, jolloin myös käsityön, taiteen ja muotoilun rajapinta on häilyvä.

Messuilla huomasin, ettei muotoilu ole yksioikoinen käsite yrityksillekään. Mikäli yrityksestä itsestään ei käynyt selväksi, onko heillä muotoilijoita, aloitin keskustelun heidän kanssaan kysymällä, käyttävätkö he suomalaisia muotoilijoita tuotesuunnittelussa. Tähän saatettiin vastata myöntävästi, vaikka myöhemmin ilmeni, ettei heidän ”muotoilijansa” ole koulutusta saanut Muotoilija.  Ajanhukkaa ja puheenhukkaa enempää haittaa siitä ei tietenkään tullut, koskaanhan ei voi tietää mihin tieto heidän kauttansa kulkee tai minkälaisen ahaa-elämyksen yritys suomalaisesta muotoilusta saa.

Lähdin matkaan hyvillä mielin ja olin positiivisesti yllättynyt saamastani vastaanotosta Habitare-messuilla, yleisesti yritykset osoittivat aitoa kiinnostusta ja tulen ottamaan heihin yhteyttä lähiaikoina, muistutella toiminnastamme ja toivorikkaana ehdottaa jatko-yhteistyötä.

Useampi yrityksen edustaja esitti kysymyksen, mitä heidän yrityksensä hyötyisi osallistumisesta FIDA:n arkiston kartuttamiseen. Kerroin, että sen lisäksi, että arkistomateriaalia kartuttamalla osallistuu tärkeän historiikin rakentamiseen ja ”saa nimensä historian kirjoihin”, yritys saa myös lisänäkyvyyttä mm. FIDA:n nettisivujen kautta. Korostin, että opetusministeriön rahoittamana toimintana FIDA on yhteishyödyllinen toimija.

Kävin tutustumassa messuilla myös mm. Aikamatka 2012 – näyttelyyn, johon oli koottu suomalaista designia ja muuta sisustamista vuosilta 1950–2000. Näyttelyn oli koonnut ja kuratoinut sisutusarkkitehti Kaisa Blomsted. Kävin tutustumassa myös Mikkelin ja Kymenlaakson AMK:n muotoilunopiskelijoiden yhteisprojektiin Nollasarja. Heillä oli ihastuttavia, innovatiivisia tuotteita ja viimeisteltyjä prototyyppeja, Hienoa! Mikkelin AMK:n muotoiluopiskelijoiden kanssa tulemmekin varmaan talven mittaan tutuiksi, sillä tulemme yhteistyössä kehittämään FIDA:n palveluita palvelumuotoilun metodein.

Lounastauolle Habitaressa minut kutsui entinen työkaverini, Taija Sailio, joka toimii parhaillaan WDC2012 Helsinki-Rovaniemi – hankkeessa ja hän kutsui FIDA:n esittäytymään Rovaniemelle business breakfast – tyyppiseen tilaisuuteen. FIDA:n markkinointisuunnitelmaan tämä sopii vallan mainiosti, tavoitteemme on pikkuhiljaa rakentaa verkostoja läpi Suomen.
Messuterveisin,
Heidi Huovinen
Finnish Industrial Design Archives (FIDA)
 
 

torstai 6. syyskuuta 2012

Syksy on saapunut kaupunkiin


Kuten SLS:n Mikael Korhonen tässä eräänä päivänä osuvasti totesi, ei työvuosi ala uudenvuodenpäivänä, vaan elokuussa kesälomien jälkeen. Monilla työpaikoilla on elokuun loppupuolella vietetty työelämään tutustumisjaksoa (TET), joka alkaa perinteisesti kysymyksellä ”Käynks mä täällä usein?”. Sitten kun (lue: jos) kaikkien neljänkymmenenkolmen eri tietojärjestelmän salasanat on onnistuneesti palautettu tajuntaan, voi aloittaa itsensä sijoittamisen kartalle. ”Mitäs minä silloin juhannuksen tienoilla olinkaan tekemässä…?” Syyskuun alkuun mennessä uunojen muistit ovat palautuneet pätkittäin, ja sen huomaa kaikista niistä kymmenistä eri palavereista, jotka on buukattu syyskuun alun ja lokakuun syyslomaviikkojen väliseen ajanjaksoon. Arki on koittanut.

Täällä Elkassakin on sarjakausi 2012/2013 lähtenyt kiihtyvällä vauhdillaan käyntiin. Kaikki työntekijät on turvallisesti saatu pois kesälomilta, ja yksi uusi kasvokin on joukkoon liittynyt. Nimittäin FIDA:n toimintaa pyörittää seuraavien kymmenen kuukauden ajan teollinen muotoilija (AMK) – ja melkein taiteiden maisteri – Heidi Huovinen. Yhteistyötä on alustavasti viritelty myös paikallisen AMK:n muotoilukoulutuksen kanssa, ja innokkaat opiskelijat tulevat ensi talven aikana miettimään ennakkoluulottomalla tavalla FIDA:n tarjoamia palveluita. Puhutaan siis niin sanotusta palvelumuotoilusta.

Sota-arkistoprojektissakin edetään huimaa vauhtia eteenpäin ja kymmenen kilometrin virstanpylväs ylitetään aivan näihin aikoihin. (Siinä olisi isompien kakkukahvien paikka, näin vinkkinä projektipäällikölle…). Projektin henkilöstön vaihtuvuus on ollut todella vähäistä, ja alkuperäisjäsenillä tuleekin syyskuussa jo viisi vuotta täyteen. Arkistojen järjestäminen on kokemuspohjaista touhua, ja siksi projektin vauhti onkin ollut koko ajan kiihtyvään suuntaan.

Huiman suosion saavuttanut (yli 600 tilaajaa) sähköinen verkkolehti on taas työn alla. Eemeli 2/2012:n pitäisi ilmestyä syyskuun lopulla. Kohta aloitetaan myös Pohjoismaiseen arkistojen päivään valmistautuminen. Tämänkertainen teema ”muoto” sopiikin meille kuin nenä päähän. Kiitos teollisen muotoilun arkiston, sekä yritysarkistoissa muutenkin esiintyvien muotoiluaineistojen. Vietämme päivää sen varsinaisena ajankohtana, eli isänpäivää edeltävänä lauantaina (tänä vuonna 10. marraskuuta). Merkatkaahan päivä jo kalentereihinne.
 
Hyvää syyskauden aloitusta toivotellen,
 
Olli Alm