tiistai 20. syyskuuta 2011

Verkossa olemisen illuusio

Olen omaan opinnäytetyöhöni liittyen yrittänyt selvitellä ja pohdiskella arkistojen tietopalvelun ”kehityskausia” ja tulevaisuuden näkymiä. Kuinka alkuvaiheen keräilykulttuurista on edetty asiakirjojen julkaisutoimintaan, siitä systemaattiseen järjestämiseen ja yleisluetteloiden laatimiseen. 1980-luvulta alkaen tietokoneet ja relaatiotietokannat helpottivat aineiston hallintaa ja 1990-luvulta lähtien viitetietoja on voitu esittää myös tietoverkkojen välityksellä asiakkaille. Uusin ”innovaatio” on ollut digitaalisten objektien lisääminen tietokantaan.

Edellä mainittu kehityskulku on ehkä tuonut hymynkareen arkistonhoitajien suupieliin, sillä he ovat voineet todeta, että ”me olemme Internetissä, suurin osa aineistoistamme on verkossa tutkittavissa”. Arkistonhoitajille nimenomaan arkistotietokanta on kaiken ydin, pyhä lehmä. Kun se on tietoverkossa asiakkaiden tutkittavana, niin silloin kaikki on hyvin. Tämän ”me olemme kyllä kehityksen harjalla” –illuusion lumoissa on jäänyt näkemättä kaikki se muu kehitys tietotekniikassa ja tietoverkkojen hyödyntämisessä. Näitä ovat mm. vuorovaikutteisuus, linkittyminen, sosiaalisen median kehittyminen, aineiston jakamisen helpottuminen, uudet liiketoimintamahdollisuudet, yms.

Se, että kukaan ei käytä arkistotietokantaa, ei tunnu arkistonhoitajia haittaavan. Arkistotietokantojen käytettävyys on aivan hirvittävällä tasolla (en ole vielä kohdannut yhtään helppokäyttöistä arkistotietokantaa), vaikka nimenomaan käytettävyys on nykypäivänä kaiken A ja O. Kysykää vaikka Steve Jobsilta. Miksi käyttäisin kaksikymmentä hiiren painikkeen napsautusta tiedon löytymiseen arkistotietokannasta, jos se löytyy yhdellä enterin painalluksella Googlesta? Vaatii aika paljon pokeria vedota ainoastaan siihen, että ”meidän tarjoama tieto onkin luotettavaa”.

Arkiston tehtävä on säilyttää informaatiota ja antaa se asiakkaiden käytettäväksi. Jos perinteinen arkistotietokanta ei ole siihen paras vaihtoehto, niin ehkä silloin kannattaisi selvittää muitakin vaihtoehtoja. Toki perinteinen tietokanta tarvitaan aineiston hallinnan kannalta, mutta aineiston jakeluun on olemassa monia muitakin väyliä. Jopa sellaisia, joita ihmiset oikeasti käyttävät.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä käytön vähyys ei johdukaan kömpelöistä käyttöliittymistä. Ehkä se johtuu siitä, että asiakirja-aineistot itsessään eivät kiinnosta kovin monia ihmisiä.

Käyttöliittymäkin toki vaikuttaa. Itse oivalsin arkistojen rämpivän käyttöliittymineen rautakaudella, kun vuosi siten pitelin ensimmäistä kertaa hyppysissäni iPadia ja selailin sillä kirjoja. Oi sitä käytön sujuvuutta!