perjantai 1. huhtikuuta 2011

Haastavia ja hauskoja nimimuotoja Sark-projektissa

Sota-arkistojen kunnostus- ja inventointiprojektissa on viime aikoina
työstetty enimmäkseen talvisodasta tunnettua Perus-sarjaa. Sarja sisältää
toki runsaasti myös muuta aineistoa, joista suurin osa välirauhaa sekä
talvisotaa edeltänyttä YH-aikaa.

Kuten tunnettua, talvisota oli jonkinasteinen ”opettelusota”. Jälkiviisaasti
tarkastellen puolustusvalmisteluja oli aliresurssoitu. Useimmille onkin
historiantunneilta ja dokumenteista tuttu käsite ”malli Cajander”, jolla
tarkoitettiin varustepulaa, kun moni palvelukseen kutsuttu reserviläinen
joutui tyytymään kivääriin, vyöhön ja kokardiin asianmukaisten vermeiden
puuttuessa.

Myös organisaatiopuolella oli jonkinlainen malli Cajander käytössä. Sinänsä
looginen, mutta kankea divisioonaorganisaatio ei ollut toteutuneen sodan
olosuhteisiin riittävän ketterä. Niinpä jouduttiin turvautumaan usein
nopeasti koottuihin yhtymiin ja pienempiin osastoihin, joiden nimet olivat
verrattain kirjavia. Inventointityötä tekeville ja tutkijoille nämä
tarjoavat haasteita ja joskus vähän hauskuuttakin.

Hankalia nimiä ovat ”Osasto Sukunimet”, jolleivät ne ole esimerkiksi
kirjallisuudesta entuudestaan tuttuja kuten vaikkapa Petsamon. Osaston koko
voi olla mitä tahansa melkein prikaatin kokoisesta yhtymästä (esim. Osasto
Tähtinen – myöh. Taisteluosasto Tähtinen) pataljoonan kokoisiin tai
pienempiin yksiköihin. Hyvin useasti esimerkiksi pataljoonasta,
patteristosta tai patterista on tavanomaisen nimen perusteella käytetty
komentajan tai päällikön sukunimeä jonkinlaisena rinnakkaisnimenä. Varmaa
tietoa minulla ei ole, mutta koska nämä Osasto Sukunimet esiintyvät usein
nopeissa viesteissä tai materiaalitilauksissa (esim. siviilien pitämät
kaupat), voi syynä olla vihollisen tiedustelun vaikeuttaminen. Esimerkiksi
Osasto Wikeström ei kerro yksikön koosta tai luonteesta läheskään yhtä
paljon kuin 55. kevyt ilmatorjuntajaos.

Ryhmä on niinikään tyypillinen yleisnimi. Useimmiten ne ovat kuitenkin
helposti hahmotettavissa yhtymiksi, eikä sotkeutumisenvaaraa joukkuetta
pienempään yksikköön ole. Nämä ovat useasti myös tunnettuja kuten
Pohjois-Suomen puolustuksesta vastannut Ryhmä Talvela tai Karjalankannaksen
suojajoukkoryhmät (Uudenkirkon, Muolaan, Lipolan ja Raudun ryhmät).

Pientä vaihtelua tarjoavat muualta kuin Suomesta saapuneiden joukkojen nimet
ja organisaatiomallit. Amerikan Suomalainen Legioona tosin osoittautui
käytännössä pataljoonan vahvuiseksi joukoksi. Amerikansuomalaisista
vapaaehtoisista muodostettu porukka valitettavasti (vai onneksi?) hieman
myöhästyi ja pitkän matkan ja koulutuksen jälkeen ehti rintamalle vasta
aselepopäivänä. Ruotsista saapunut Svenska Frivilligkåren oli puolestaan
järjestäytynyt kotimaansa armeijan mukaisesti ja komppanianumerot eivät
menneetkään juoksevasti pataljoonasta/ ryhmästä toiseen kuten suomalaisessa
mallissa ja komppanian nimestä ilmeni myös tehtävä esim., II. gruppens tunga
kompani.

Vaikka taustan tietäisikin, osa nimistä saa yhä uudelleen ja uudelleen hymyn
huulelle mielleyhtymiensä takia. Taisteluosasto Tiikerin joukkoja tuskin
hymyilytti Laatokan Karjalassa tammikuussa 1940, mutta Jalkaväkirykmentti
34:n ja 35:n tylsähköjen nimien joukosta putkahtavana se saa ensin
organisaatiota pähkäilevän arkistonjärjestäjän huvittuneeksi. Metsäpirtin
Rajasissit kuulostaa allekirjoittaneen korviin enemmän urheiluseuran nimeltä
kuin Kevyt Osasto 7:n yksikkönä, vaikka nimi kertoo joukon tehtävän
harvinaisen selvästi. Osasto O2? Happipullojen huollosta vastannut yksikkö.
Todennäköisesti ei, mutta liikekannallepanosuunnitelman O2 koodilla
perustetusta joukosta tuli 7. asevarasto-osasto, joka mahdollisesti on
jotakin kaasupulloa käsitellytkin. Erilaisista työpataljoonista puolestaan
herättää ensin kysymyksen, että onkos tämä nyt omia vai Kuusisen hallituksen
joukkoja, vaikka todellisuudessa ne rakensivat linnoituslaitteita naapurien
estämiseksi.

Vastaavia esimerkkejä löytyy varmasti kaikista arkistoista. Poikkeavat nimet
saattavat tuottaa niin työntekijöille kuin asiakkaillekin paitsi
ylimääräistä päänvaivaa, myös hauskoja hetkiä tai mielleyhtymiä arkisen
työskentelyn lomassa.

Johannes Valo
Tiiminvetäjä
Sota-arkistoprojekti

Ei kommentteja: