tiistai 15. helmikuuta 2011

Liikkuva kuva talteen

Viimeisen vuoden aikana olen ollut hyvin paljon tekemisissä yritysten filmi- ja videoaineistojen digitoinnin kanssa. Elkan kokoelmissa olevia liikkuvan kuvan aineistoja digitoitiin viime vuonna kahdessa eri digitointiprojektissa yhteensä lähes 550 tuntia. Tämän vuoden puolella olen saanut useita yhteydenottoja yrityksistä, jotka ovat havahtuneet kiinnittämään huomiota audiovisuaalisten aineistojensa kohtaloon. Muutamat firmat ovat käynnistelemässä laajoja pelastamis-/digitoimishankkeita. Mistä tässä kaikessa on oikein kysymys?

Ongelman ydin on siinä, että analogiset audiovisuaaliset aineistot on tallennettu magneettisille tallennusvälineille. Ne säilyvät olosuhteista riippuen ehkä muutamasta vuodesta reiluun puoleen vuosisataan. Mikäli aineistoa ei ajoissa siirretä uudelle tallennusvälineelle, menetetään niiden sisältö lopullisesti. Videot ja filmit voi tietenkin kopioida uudelle analogiselle tallennusvälineelle, mutta käytännössä digitointi on tänä päivänä ainut vaihtoehto. Nimensä mukaisesti digitoinnissa muutetaan analoginen liikkuva kuva digitaaliseen tiedostomuotoon. Digitointi ennen kaikkea helpottaa huomattavasti aineiston käyttöä. Aineistot ovat digitoinnin jälkeen katsottavissa millä tahansa tietokoneella. Enää ei tarvitse avukseen televisiota, videonauhuria tai filmiprojektoria sekä varsinaista analogista tallennetta.

Monissa yrityksissä on jo ajat sitten luovuttu kuvaamisesta analogisilla videokameroilla. Mahdollisesti viimeiset katseluun sopivat nauhuritkin alkavat olla loppuun kuluneita. Kuitenkin tiedetään, että filmeillä ja kaseteilla on tallessa hyvinkin arvokasta kuvamateriaalia yrityksen historiasta. Tätä taustaa vasten on hyvin ymmärrettävää viime aikainen kiinnostus liikkuvan kuvan digitointiin. Toivottavasti muutkin firmat ymmärtäisivät sen, että heidän arvokas kuvamateriaalinsa voi olla happanemassa käsiin jossakin kellarin perimmäisessä nurkkauksessa.

Ei kommentteja: