keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Onko Google-sukupolvi uhka vai mahdollisuus?

Eilen (16.11.) järjestetyssä KDK-konferenssissa avausesityksen pitänyt David Nicholas University College of Londonista antoi kuulijoilleen hyvin synkän uhkakuvan ”Google-sukupolvesta”. Google-sukupolvi, johon me Nicholaksen mukaan kaikki kuulumme, ei osaa etsiä enää tietoa mistään muualta kuin hakukoneelta. Ja mikä ehkä pahinta, hakutuloksina tullutta tietoa ei osata kyseenalaistaa, arvioida, vertailla tai yhdistää muuhun tietoon. Google-sukupolvelle on hänen mukaansa ominaista, että sellaista tietoa, jota ei ole saatavissa digitaalisena, ei ole edes olemassa. Kaikki tieto on myöskin saatava nyt eikä heti. Tietoa jaksetaan enää odottaa sen 0,34 sekuntia, jonka verran hakutuloksen latautuminen kestää. Kuka tässä nyt jaksaa enää matkustaa arkistoon, kirjastoon tai museoon tiedon perässä?

No, Nicholaksen esitys oli tietysti vain synkän uhkakuvan luomista, jolla yritettiin herätellä aamu-unisia konferenssivieraita. Seuraavissa esityksissä luotiinkin vahvaa teknologiauskoa siihen, että tulevaisuudessa fiksut tietojärjestelmät, kuten KDK ja Europeana, yhdistettynä avoimiin tietovarantoihin tekevät kaikesta tiedonetsinnästä lasten leikkiä. Totuus löytyy tietenkin näiden kahden edellä mainitun mallin välimaastosta. Mielestäni muistiorganisaatioiden on saatava enemmän aineistojaan digitaalisena verkkoon, sillä kysynnän ja tarjonnan lain mukaan ihmiset etsivät tarvitsemansa tiedon joka tapauksessa jostakin. Ja eikö muistiorganisaation tarjoama luotettava tieto ole parempi, kuin vaikkapa Hikipedian artikkeli samasta aiheesta? Eikä Google voi missään nimessä olla uhka KDK:lle tai Europeanalle. Päinvastoin, sehän on ensisijassa hakukone, jonka avulla käyttäjä pääsee tiedon äärelle. Siksi tässä kaiken KDK-tohinan ohessa muistiorganisaatioiden tulisi indeksoida aineistonsa myös Googlen löydettäväksi.

Ei kommentteja: